SPJL_FB

Turvaamme selustasi

Tervetuloa SPJL:n blogiin!
 Täällä SPJL:n omat sekä kutsutut asiantuntijat ottavat kantaa ajankohtaisiin turvallisuuden ja työelämän teemoihin.

rss

Voit kommentoida blogipäivityksiä tällä sivulla; kommentit tulevat näkyviin ylläpidon tarkistuksen jälkeen. Nimimerkin sijasta voit toki kommentoida omalla nimelläsi! Ylläpitäjät: Sari Haukka ja Katja Almgren. Loukkaavia tai rikokseen kehottavia kommentteja ei julkaista.
13.4.2018

Kalamiehen päiväuni

Kai Friman, hallituksen jäsen

Olin juuri tullut kotiin ja kaatanut itselleni ensimmäisen Calvadoksen, kun puhelin soi. Otsaani kasvoi samalla hetkellä tatti: ei s…..na , ei sen siunaamaa rauhaa. Kaivoin puhelimen taskustani ja katsoin kuka soittaa. Näytöllä luki Jonne.

Terve, mitä ukko, vastaan.

Soitinko pahaan aikaan, kysyy Jonne.

Et ollenkaan, aina on aikaa, kun on jäsenten asioista kyse.

Nyt on kuule Kaitsu kerrankin hyviä uutisia, Jonne aloittaa.

No mitä, kysyin.

Saatiin neuvotteluissa kunnon soppari aikaan. Kaikkien virassa olevien palkkaa nostetaan 500 euroa ja määräaikaistenkin 300 euroa.

Et oo tosissas, sanoin arasti.

Olen, olen. Eikä siinä kaikki. Eläke-ikään saatiin myös ratkaisu, eläkkeelle voit jäädä sen jälkeen kun olet palvellut ansiokkaasti 25 vuotta ja jos haluat jatkaa hommia vaikka etätyönä eläkkeelle jäätyäsi, niin sekin onnistuu. Ajattele Kaitsu, istut laiturin nokassa varpaat veden pintaa hyväillen läppäri sylissä, ja aurinko lämmittää poskipäitä ja palkka juoksee. 

Mites se 500 euroa, se on varmaan vuositasolla ja bruttona, sanoin.  

Sehän tässä on parasta, että se on kuussa, ja nettona, Jonne hehkuttaa. Nyt voit Kaitsu ostaa sen Kelsiturkin mistä olet puhunut jo vuosia, ei tarvi sunkaan palella enää Juhannuksena.

Imaisen Calvadoksen väärään kurkkuun sillä seurauksella, että lasi tippuu kädestä ja nyt on sitten sukat märkänä. Voi helvetin kuustoista.

Nousen puoli-istuvasta asennosta istuvaan asentoon ja huomaan että todellakin, sukat on märkinä. Huomaan istuvani joen törmällä jalat koskessa. Kahluuhousuni vuotaa nilkkojen kohdalta saumoista, ja nyt on sitten jalat märkänä.

Siirrän perhovapani rinnanpäältä koivua vasten ja nostan jalat joentörmälle. Sytytän pikkusikarin ja otan varovaisen huikan sheriffiä taskumatista. Naurahdan näkemälleni päiväunelle. Kaikkea se hullulle näyttää, sanotaan, ja nyt näytti.

Ajatus siirtyy nopeasti takaisin kalastukseen. Pinnasta vai pohjalta. Aurinko porottaa sen verran kirkkaasti, että päätän laittaa muutaman pupan perukkeeseen ja koittaa pohjasta. Tumppaan sikarin ja otan huikan, jonka jälkeen kahlaan takaisin koskeen vuotavien kahluuhousujeni kanssa.

Heitän perhoni kosken vietäväksi ja tunnen, kuinka kylmä vesi tihkuu housujeni läpi. Hymy nousee poskipäihin, kun muistelen näkemääni päiväunta. Nyt olis sille 500:lle käyttöä. Sais uudet kahluuhousut.

Mutta ajatuksena se ei ole ollenkaan hassumpi …. Ehkä jonain päivänä.

Kai Friman
SPJL:n hallituksen jäsen, Länsi-Uudenmaan poliisilaitos


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi



Sivua viimeksi päivitetty: 9.11.2017