Vakuutuskorvaukset eivät voi muuttua verotettavaksi palkaksi
Korkein hallinto-oikeus (KHO) antoi joulukuussa vuosikirjaratkaisun Helsingin Sanomien Viestikoelaitosta koskeneeseen uutisointiin liittyen. KHO katsoi, että kun työnantaja – tässä tapauksessa Helsingin Sanomat – maksoi toimittajansa puolesta hänen työhönsä liittyvät oikeudenkäyntikulut, oli kyseessä palkkaan rinnastuva etuus, josta tuli maksaa ansiotulovero.
Kirjoittajat: puheenjohtaja Jonne Rinne ja lakimies Rita Ridanpää
Mutta miten tämä liittyy Suomen Poliisijärjestöjen Liitto SPJL:n jäseniin? KHO:n päätös on herättänyt keskustelua, jonka yhteydessä on nostettu esiin laki eräistä oikeudenkäynneistä valtion palveluksessa oleville aiheutuvien kustannusten korvaamisesta valtion varoista (269/1974). Laki tulee sovellettavaksi silloin, kun esimerkiksi poliisi joutuu virkatehtäviensä takia käräjille. Totuus kuitenkin on, että nykyinen lainsäännös ei tule aina sovelletuksi.
Myös virkamiehellä on oikeus oikeudelliseen avustajaan jo esitutkintavaiheessa. Käytännössä yksittäinen virkamies vastaa kuluriskistä siitä lukien, kun hän sopii toimeksiannosta avustajansa kanssa usein ennen ensimmäistä kuulustelua.
Virasto työnantajana ei korvaa virkamiehen oikeudellisen avustajan kuluja. Tälle on useita esteitä. Oikeudellisen tuen antaminen voisi aiheuttaa ilmeisen eturistiriidan virkamiehen ja työnantajan välillä muun muassa mahdollisten vahingonkorvausseuraamusten tai virkamiesoikeudellisten seuraamusten kautta. Viraston täytyy kaikessa päätöksenteossaan ottaa huomioon hallinnon tasapuolisuus, tarkoitussidonnaisuus ja puolueettomuus.
Koska virkamies ei siis voi odottaa juridista apua työnantajaltaan, SPJL on vakuuttanut jäsenensä vastuu- ja oikeusturvavakuutuksella, jonka jäsen itse rahoittaa yhdistyksensä jäsenmaksun kautta. Vakuutuksesta korvataan oikeudenkäyntikuluja aina 30.000 euroon asti ja se pitää sisällään 10 %:n omavastuuosuuden. Kyseinen vakuutus on voimassa vain SPJL:n jäsenyhdistykseen kuuluvilla jäsenillä. Muiden kuin jäsenten osalta kuluriskin kantaa viime kädessä virkamies itse.
Ammattiliiton jäsenyys on vakuutusluonteinen instrumentti, jolla epäsuhtaa yksittäisen työntekijän ja vahvemmassa asemassa olevan työnantajan välillä tasataan kollektiivisesti. Ammattiliiton vakuutuksen avulla tasataan kuluriskiä, joka syntyy, kun työntekijä on suorittanut työnantajan määräämän työtehtävän ja on sen takia joutunut oikeuteen.
Palataksemme KHO:n päätökseen: SPJL:n jäsenten vastuu- ja oikeusturvavakuutuksen rahoittavat jäsenet, siis virkamiehet, joten sen perusteella maksettavaa korvausta ei voida rinnastaa palkkatuloksi. Vakuutuskorvaukset eivät voi muuttua verotettavaksi palkaksi, vaan ne tulee katsoa jäseneduksi. Muu vaihtoehto romuttaisi kokonaan voimassa olevan vakuutusjärjestelmämme.
Tässä yhteydessä voisi pohtia myös oikeudenkäyntikulujen kohtuullisuutta tai kohtuuttomuutta. Julkisin varoin kustannettu oikeusapu on sidottu valtioneuvoston palkkioasetukseen, joten sen kautta ei voi laskuttaa miljoonien eurojen palkkioita. Oikeusturvavakuutuksissa on omat korvauskattonsa. Ne olisivat kattaneet vain murto-osan Helsingin Sanomien tapauksessa maksetuista 2,4 miljoonan euron korvauksista.
Riita-asioissa oikeudenkäynteihin liittyvä huomattavan suuri kuluriski on jo varmasti nostanut prosessikynnystä, mikä on yhteiskunnallisesti merkittävä kysymys. Mitä tapahtuu, jos merkittävän kuluriskin takia ihmiset eivät enää uskalla tai kykene hakemaan oikeussuojaa tuomioistuimelta?
Oikeudenkäyntikulujen kasvuun tulisi puuttua tehokkaasti ja viipymättä.
Rinteen ja Ridanpään artikkeli on ensimmäisen kerran julkaistu Uuden Suomen Puheenvuoro-blogissa 20.12.2023.
Kommentit on suljettu.