Ihmisiä pelastamassa töissä ja vapaalla

Satu Jore on harrastanut suojelua Yedin kanssa vuodesta 2013, jolloin hän sai koiran. 

– Yedi on minun ensimmäinen pentukoirani ja sen tullessa en edes tiennyt, että koiran kanssa voi jotain harrastaa. Koiran kasvattaja innosti minut lajin pariin käytännössä heti, kun sen sain, Jore sanoo.

Suojeluharrastuksessa on kyse siitä, että koiraa koulutetaan kolmella osa-alueella: jäljestämisessä, tottelevaisuudessa ja suojelussa. Suojelukoe edellyttää koiralta hyvän fyysisen terveyden ja kestävyyden lisäksi erinomaista taistelutahtoa, puolustushalua ja hyvää hermorakennetta.¹

Menestystä maailmalla

Jore on kisannut Yedin kanssa suojelussa SM-tasolla saakka. Paras saavutus on ollut kolmas sija kansainvälisessä suojelukilpailussa Schäferslagetissa Ruotsissa vuonna 2016. Yedi oli silloin vasta 3-vuotias. Yedin kanssa Jore harrastaa suojelun lisäksi myös pelastuskoiratoimintaa. 

Pelastuskoiralla tarkoitetaan kadonneiden ihmisten etsintään, viranomaisten avuksi, koulutettua ja tarkastettua koiraa, joka kutsutaan tarvittaessa avustamaan etsinnässä. Etsinnässä pelastuskoira on erinomainen apu tarkan hajuaistinsa, kestävyytensä ja ketteryytensä ansiosta.² 

Jore vastaa Helsingin poliisilaitoksessa Vapepa-yhteistyöstä eli vapaaehtoisesta pelastuspalvelusta. Jos hän on töissä, kun tulee etsintätehtävä, hän johtaa kadonneen etsintää. Jos hän on vapaalla, hän on usein mukana etsinnöissä koiransa kanssa tai koiraryhmänjohtajana. 

– Koirani eivät ole virkakoiria. Sen takia niiden osallistuminen ei ole mahdollista virka-aikana. Ongelmia tulisi muun muassa vakuutusten vuoksi, hän toteaa. 

– Olen käynyt muun muassa poliisin MSO-koulutuksen (kadonneen henkilön etsintä) ja DVI-koulutuksen (uhrientunnistus). Ne ovat syventäneet osaamistani niin töissä kuin vapaallakin. 

Sopii pennuista täysi-ikäisiin

Sadun nuorempi koira Peto on 3-vuotias. Se seuraa Yedin askelia. 

– Peto ei päässyt edes kotiinsa käymään, kun olin sen kanssa jo raunioilla ensimmäistä kertaa treenaamassa henkilöetsintää, Jore naurahtaa.  

Molempien lajien, sekä suojelun että etsintätyöskentelyn, koulutuksen voi aloittaa 8-viikkoisena pentuna. 

– Suojelu aloitetaan leikkimällä, kun koiraa opetetaan taistelemaan leluista. Pelastuskoiraharjoituksissa koira saa esimerkiksi nakinpaloja aina, kun se löytää ihmisen, ja oppii, että ihmiseltä saa palkinnon. Mutta kyllä vanhakin koira oppii uusia temppuja – lajeja voi alkaa harrastaa myös täysi-ikäisen koiran kanssa. Sen käyttöikä on sitten vain lyhyempi. 

Pelastuskoirana voi olla hyvin erilaisia koiria. Rajoitteena on lähinnä koko; jos koira on kovin pieni, sen liikkuminen tuo haasteita. Ja jos koira on liian iso, silloinkin voi olla vaikeaa liikkua vaikkapa raunioilla. Koiran ei tarvitse olla rotukoira, mutta sen pitää olla rekisteröity ja tunnistusmerkitty.

Suojelua treenaava koira ei Joren mukaan ole vaarallinen. 

– Se ehdollistuu puremaan vain hihaan. Sitä puolestaan treenataan maalimiehen avustuksella. Suomessa on maalimieskoulutusjärjestelmä, josta saa ammattitaitoisia maalimiehiä kokeisiin ja koulutuksiin. Maalimiehen rooli koulutuksessa on äärettömän iso, Jore kertoo. 

Suojelukoirina on tyypillisesti perinteisiä työkoirarotuja, kuten saksanpaimenkoiria, belgianpaimenkoiria, rottweilereita, suursnautsereita ja dobermanneja. 

Ei tekemisen puutetta

Jore treenaa koirien kanssa käytännössä kaiken vapaa-aikansa. Se on hänelle samalla intohimo ja keino palautua töistä. 

– Olen tavoitteellinen, minulla on kova kilpailuvietti ja menestymisen tahto. Tavoitteellisen treenaamisen vastapainoksi teen pitkiä lenkkejä koirien kanssa metsässä ja samalla saan itselleni hyvän yleiskunnon. Työpäiväni ovat koirien vapaapäiviä treenaamisesta. 

Omasta jaksamisestaan Jore toteaa, että hänet on kuin luotu tekemään yötöitä; hän jaksaa valvoa pari vuorokautta putkeen ja pärjää lyhyillä unilla.

Pelastuskoiratoimintaan kuuluu kansainvälisesti muun muassa henkilöhakua, jäljestystä, raunioetsintää, lumivyöry­pelastusta ja vesipelastusta. Tyypillisessä pelastusharjoituksessa etsitään kadonnutta elävää ihmistä. 

– Ohjaaja tekee etsintäsuunnitelman, ottaa huomioon esimerkiksi mistä päin tuulee, mistä lähdetään etsimään ja sitten koira päästetään vapaaksi. Se ilmaisee yleensä haukkumalla löytäneensä ihmisen. 

Alan kansainvälinen kattojärjestö on IRO (The International Search and Rescue Dog Organisation), jolla on kansallisia pelastuskoiraorganisaatioita ympäri maailmaa. Jore onkin osallistunut kokeisiin esimerkiksi Itävallassa, Virossa ja Sloveniassa. Talvella hän suoritti lumivyörypelastuskurssin Itävallassa.  

Tähtäimessä MM-kilpailut

Koiran kanssa ulkomailla käynti on aina oma seikkailunsa. 

– Koira matkustaa yleensä ruumassa, mutta lentoyhtiö Norwegian antaa pelastuskoirien päästä myös matkustamoon. Näihin liittyy aina oma paperirumbansa. On todella tarkkaa, minkä kokoinen ns. lentoboksin pitää olla. Yleensä koirat ovat kuitenkin aina hyvin tervetulleita koneeseen. 

Pelastuskoirilla on myös MM-kilpailuja. 

– Tavoitteeni on päästä tänä vuonna MM-kisoihin jäljellä ja ensi keväänä MM-kisoihin lumivyörypelastuksessa. Molemmat kilpailut järjestetään Itävallassa. Vanhemman koiran kanssa aktiivinen kilpailu-ura loppui loukkaantumiseen, kun se loukkasi etujalkansa. Yedin terveys ei enää kestä fyysisesti rasittavaa suojelutreeniä, joten se on nykyään vain hälytysvalmiudessa oleva pelastuskoira.

Kilpaileminen vaatii myös rahaa. Jore kustantaa käytännössä kaiken omasta pussistaan. Koiranruokaan hänellä on sponsori, mutta rahallista tukea hän ei saa. 

– IRO maksaa meidän yhdistyksellemme sponsorirahaa, jos koira saa kokeesta tuloksen. Silloin meidän yhdistyksemme voi maksaa takaisin esimerkiksi osallistumismaksun, joka on yleensä alle 50 euroa. Kisoihin ja koulutuksiin liittyvät lennot ja majoitukset maksan itse. 

Pelastuskoirana toimiminen edellyttää viranomaistarkastuksia, jotta koiraa voi käyttää oikeasti kadonneen etsinnässä viranomaisten apuna. Yedi on tarkastettu ja se on myös hyväksytty meri- ja järvipelastuksessa aluksesta tapahtuvaan ilmavainuiseen etsintään. Käytännössä se tarkoittaa, että koira on veneen keulassa ja haistelee esimerkiksi pienten saarten ympäryksiä tuulen alapuolelta. Koira toimii myös pimeällä. Se ei tarvitse toimiakseen valoa, pelkkä äärettömän hyvä hajuaisti riittää. 

– Kun se haistaa ihmisen, koira ilmaisee sen. Tällaisia tehtäviä on kuitenkin ainakin toistaiseksi harvoin. Yhteistyötä on lähinnä meri- ja järvipelastusseurojen kanssa, Jore toteaa ja jatkaa, että lisäksi Yedi on valmiudessa StadiPETOssa, joka on Helsingin Pelastuslaitoksen alainen rauniokoirahälytysryhmä USAR-tehtäviin (Urban Search and Rescue).

– Tässä harrastuksessa en tule koskaan valmiiksi. Vain mielikuvitus on kehittymisen rajana. Esimerkiksi pelastustehtävällä rakennuksen ilmavirrat voivat liikuttaa ilmaa niin, että koira ei huomaa parin metrin päässä olevaa ihmistä. Metsässä haju liikkuu omalla tavallaan ja syntyy myös hajutyhjiöitä, jos maastossa on korkeuseroja. On mielenkiintoista nähdä, miten koira ratkaisee ongelmia hajuaistillaan. Opin aina uutta niin koirista kuin itsestäni. 

Lähde: 1) ja 2)  palveluskoiraliitto.fi